Kelalta tuli muutama päivä sitten muistutus että äitiysloma on sitten ohi.Silloin yhdeksän kuukautta sitten kun matkasin kotiin pienen käärön kanssa äitiysloma tuntui älyttömän pitkältä ajalta ja tässä sitä nyt ollaan.Kaikki ei ole mennyt aivan niin kuin ajattelin ja suunnittelin ennen tytön syntymää mutta meneekö elämä koskaan niin kuin sitä on ajatellut?Ei taida.Paljon on ollut hankalia hetkiä,varsinkin aluksi,mutta paljon on ollut myös ihania hetkiä,varsinkin nyt tuntuu jo helpottavan paljon kun tyttö nukkuu yöt ja viihtyy joitain hetkiä itsekseenkin.Aamuisin joskus kun herään ennen Nellaa katselen kun toinen tuhisee siinä vieressä niin sulosena ja ihanana  <3 Olen oppinut löytämään itsestäni uusia puolia äitiysloman myötä ja olen tullut ainakin armollisemmaksi itseäni kohtaan.Mietin paljon mitä on riittävä äitiys ja mikä on tarpeeksi hyvä.Mistä tietää olevansa hyvä äiti?Kai sen näkee siitä kun lapsi on tyytyväinen.Välillä uppoudun miettimään liiaksikin ja menen sekaisin ajatusteni kanssa.Miettiikö tätä äitiyttä ja suhdetta omaan lapseen aina näin paljon vai onko tämä vain vauvavuoteen ajoittuvaa pohdikelua?Saa nähdä.Kesän saan vielä olla Nellan kanssa kotona mutta syksyllä odottaa koulu ja terveydenhoitajan opinnot.Jännittää vähän miten tämä elämä sitten muuttuu ja onko rankkaa opiskella kun on pieni lapsi kotona.Onneksi anoppi jää vuorotteluvapaalle hoitamaan tyttöä.Se on siunaus,muuten ei varmaan pärjättäis!